Suvaitsevaisuus on ihmistapojemme, kulttuureidemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan monimuotoisuuden hyväksymistä, kunnioittamista ja arvostamista. Suvaitsevaisuuden osoittaminen ei kuitenkaan merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä, eikä myöskään omasta vakaumuksestaan luopumista, eikä sen heikentämistä. Se tarkoittaa, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan, ja hyväksyy sen, että toiset pitävät omastaan kiinni. Suvaitsevaisuus merkitsee myös sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä on oikeus elää rauhassa ja olla omia itsejään. Kukaan ei saa väkisin tyrkyttää näkemystään toisille. Suvaitsevaisuus ei sisällä luokittelua. Täydellinen suvaitsevaisuus ei tunne epäluuloa, halveksuntaa, kateutta, arvostelua eikä vihaa.
Minun mielestäni suvaitsevaisuus on erittäin tärkeää ja mielestäni se ei nyky-yhteiskunnassa toteudu riittävästi. Ei tunnu olevan yhtään ihmistä, joka voisi sanoa olevansa täysin suvaitsevainen, koska aina ihmisiltä tuntuu löytyvän jokin ihmisryhmä jota halveksii tai jota ei arvosta lainkaan, tai arvostaa paljon alempiarvoisena kuin muita.Tälläistä löytyy niin muita kansalaisuuksia kuin muuten vain erilaisia ihmisiä kohtaan, myöskin tiettyjä poliittisia ryhmiä kohtaan. En itsekkään ole täydellisen suvaitsevainen, mutta haluaisin olla. Kuinka moni meistä voi sanoa olevansa? Kuinka moni niistä, jotka eivät ole, haluaisivat olla? Varmasti jokainen meistä on jossain vaiheessa elämäänsä syyllistynyt suvaitsemattomuuteen. Olen myöskin törmännyt ihmisiin, jotka kovaan ääneen kertovat olevansa täysin suvaitsevaisia, mutta kuitenkaan eivät arvosta, jotain tiettyä ihmisryhmää.
Mielestäni suvaitsevaisuus on erittäin tärkeää ja tulisi tehdä jotain jotta saisimme maailmasta suvaitsevaisemman.
Mitä me voisimme tehdä ettei olisi niin paljoa suvaitsemattomuutta ja että ihmiset olisivat suvaitsevaisempia? Itselleni tulee ensimmäisenä mieleen, että lapsia tulisi pienestä pitäen opettaa hyväksymään erilaisuutta ja arvostamaan sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti