7. Turkistarhaus

Turkistarhausta on harjoitettu Suomessa alle sadan vuoden ajan: Kettuja on tarhattu vuodesta 1916, naaleja vuodesta 1924, minkkejä vuodesta 1930 ja supikoiria 1970-luvulta lähtien. Kantaa on täydennetty myös suoraan luonnosta 1990-luvulle asti. 

Eläimiä pidetään varjotaloissa, joissa on 50-70 häkkiä järjestettynä riviin. EU:n uusi häkkidirektiivi vaatii, että jokaisella ketulla on oltava häkissä tilaa vähintään 0.8 neliömetriä, minkillä 0.25 neliömetriä, supikoirilla puolisen neliömetriä ja hillereillä viidesosa neliömetriä. 

Eläimistä vain minkeillä ja hillereillä on häkeissään pesäkopit, ketuista ja supikoirista yleensä vain poikivilla naarailla. 

Eläimet ovat metalliverkolla myös talvisin. 

Suomessa turkistarhoilla tapetaan joka vuosi n. 3 miljoonaa eläintä. 

Lähde ja lisää tietoa

Mikä antaa meille ihmisille muodin vuoksi oikeuden pitää eläimiä ahtaissa metallipohja häkeissä, ilman virikkeitä, täysin absurdeissa olosuhteissa. Mielestäni ei mikään. Turkistarhaus on mielestäni täysin turhaa. Nykyään turkiksia ei tarvita edes siksi, että olisi niin kylmät kelit, koska keinotekoisista materiaaleista saa lämpimämpiä vaatteita mitä turkiksista, ja niiden takia ei ole tapettu. Vaikka tarhalla olevat eläimet ovat jalostettuja, on niillä silti edelleen luonnolliset tarpeet ja vaistot. Toisin kuin väitetään, eläimet tarhoilla ovat usein sairaita, eivätkä saa hoitoa. Eläimillä ilmenee useasti monenlaisia oireita, jotka kertovat henkisestä häiriintymisestä, näitä oireita ovat mm. stereotyyppinen käytös ja apaattisuus. Kysy hiljaa itseltäsi onko tämä oikein. Monesti vedotaan siihen, että turkisteollisuus työllistää paljon ihmisiä tosiasiassa se työllistää 2013 vuoden laskelman mukaan noin 4300 henkilöä, luku sisältää sekä tarhoilla työskentelevät henkilöt, sekä rehuteollisuudessa ja turkistarhaajien omissa yrityksissä työskentelevät. Aiemmat luvut tarhauksen työllistävyydestä ovat siis liioiteltuja. MTT:n selvityksen mukaan turkistarhaajien keski-ikä on korkea, ja tarhaajista noin 40% on oli 50-vuotiaita. Lisäksi suurimmalla osalla turkistarhoista tarhaus on yksi sivuelinkeinoista. Eli siis ei voida vedota siihen, että tarhauksen lopetus ajaisi paljon ihmisiä työttömyyteen, muutenkin nykyäänhän muitakin aloja ajetaan alas, josta aiheutuu työttömyyttä, joten miksi olisi niin kamalaa ajaa turkisteollisuus alas. Turkisteollisuudesta aiheutuu haittaa myös ympäristölle. Minun mielestäni olisi oikein ajaa turkisteollisuus alas, emme hyödy siitä mitään. Ihmisten olisi aika herätä miettimään, onko oikein tappaa muodin vuoksi. Minusta ei ole. Toivotaan, että ihmiset heräisivät todellisuuteen turkistarhauksen suhteen. 

6. Särkänniemen delfinaario

Särkänniemen delfinaariossa on ollut delfiinejä jo vuodesta 1985. Nämä delfiinit elävät luonnottomissa kaakelialtaissa, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on alle 700 neliömetriä.

Minun mielestäni on erittäin julmaa pitää näitä kauniita mereneläviä, vain ihmisten huvitustarkoituksena pienessä kaakelialtaissa tekemässä sirkustemppuja. Mielestäni olisi jo aika hallitusti ajaa särkänniemen delfinaario alas. Delfinaario ei edistä delfiinien suojelustyötä juuri lainkaan, eikä opeta ihmisille mitään delfiinien luonnonmukaisesta ja lajityypillisestä käytöksestä. Luonnossa delfiinit voivat uida useita kymmeniä kilometrejä päivässä, Särkänniemessä delfiinien pitää muutaman kymmenen metrin jälkeen jo kääntyä ympäri. Lisäksi altaaseen vangitut delfiinit, eivät pysty luomaan luonnollisia monimutkaisia sosiaalisia suhteita. Altaisiin vangitut delfiinit ovat lisäksi alttiita stressille, masennukselle ja käytöshäiriöille. Lisäksi poikaskuolemat ovat yleisiä. Särkänniemessä syntyneistä kuudestatoista poikasesta vain kaksi on jäänyt eloon. Viimeksi 16.10.2014 Särkänniemessä kuoli poikanen, joka oli kuollessaan alle viikon ikäinen. Delfinaariot ovat täysin luonnottomia ja ne tulisi sulkea. Delfiinit kuuluvat meriin elämään luonnollista elämää, eivätkä kaakelialtaisiin tekemään sirkustemppuja. Toivon, että saisimme pian kuulla, että myös Särkänniemi tekee suunnitelman delfinaarion hallitusta alasajosta.

5. Ennakkoluuloisuus

Ennakkoluulo tarkoittaa tavallisesti perusteetonta torjuvaa tai tuomitsevaa ennakkokäsitystä. Sanaa käytetään usein viittaamaan etukäteen tehtyyn, yleensä epäsuotuisaan käsitykseen ihmisryhmästä tai henkilöstä tämän sukupuolesta, poliittisesta mielipiteestä, sosiaalisesta luokasta, iästä, vammaisuudesta, seksuaalisuudesta, rodusta/etnisyydestä, kielestä, kansalaisuudesta tai muusta henkilöön liittyvästä ominaisuudesta johtuen.

Jokainen meistä on varmasti törmännyt ennakkoluuloihin, olemalla itse ennakkoluuloinen, saamalla itse ihmisten ennakkoluuloja osakseen tai sitten on kokemusta molemmista näkökulmista.
Minun mielestäni ennakkoluuloisuus on hölmöä. Mielestäni on hölmöä tuomita ihminen tiettyyn lokeroon vain sen perusteella miltä ihminen näyttää, sekä sen perusteella sitten halveksia ja paheksua sitä ihmistä. Olemalla ennakkoluuloinen voi jäädä tutustumatta moniin hienoihin ihmisiin, vain sen takia, että on ajatellut ulkonäön perusteella ihmisestä, että tämä ihminen on ihan kamala.
Ennakkoluuloisuus ei luultavasti koskaan tule katoamaan keskuudestamme, mutta jokainen voi itse vaikuttaa ja voittaa omat ennakkoluulonsa. Sen sijaan, että jättäisi tutustumatta ihmiseen sen takia, että on ennakkoluuloja, voisi mennä ja tutustua ihmiseen kunnolla ja saattaa saada siitä ihmisestä jopa ystävän.

4. Omana itsenään oleminen

Nykyaikana yhä harvempi uskaltaa olla oma itsensä, jos se tarkoittaa, että erottuu sillä massasta ja massalla tarkoitan nyt sitä kuinka nyky-yhteiskunnassa keskeisenä on rap- ja hiphop- kulttuuri.

Minusta on erittäin typerää, että pitää pelätä olla oma itsensä, jos se on muuta kuin mitä massa nykyään on, koska voi joutua kiusatuksi sen takia. Itse arvostan suuresti niitä, jotka uskaltavat olla omia itsejänsä, vaikka se tarkoittaisi massasta erottumista. Koska erilaisuus on minusta todella hienoa ja tärkeää. Olisiko sellainen maailma, jossa kaikki edustaisivat yhtä ja samaa tyyliä tai kulttuuria millään tapaa hieno? Ei olisi.
 Minusta on raivostuttavaa, että ne jotka ovat omia itsejänsä ja saattavat poiketa siitä ns. massasta, esimerkiksi siten, että kuuluukin metalli- kulttuuriin, eivätkä räp- ja hiphop- kulttuuriin ja saattavat sen takia joutua koulussa kiusatuiksi. Minäkin olen saanut kuulla paljon nälvimistä, siitä millainen olen, koska minä olen oma itseni, enkä kuulu siihen massakulttuuriin. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät anna toisten olla oma itsensä, jos se tarkoittaa jollain tapaa massasta erottumista. Ihmisten pitäisi saada olla omia itsejänsä pelkäämättä joutuvansa silmätikuksi. Minusta on tärkeää, että ihmiset ovat erilaisia ja omia itsejään. Kaikkien olisi tärkeää oppia hyväksymään jokainen omana itsenään oli se sitten hevari, punkkari, räppäri, skeittari, hippi, hipsteri, homo, hetero, suomalainen, maahanmuuttaja... Listaa voisi vain jatkaa, mutta eiköhän asia tullut selväksi maailmaan mahtuu paljon erilaisuutta. Olkaamme omia itsejämme ja ylpeitä siitä!

3. Suvaitsevaisuus

Suvaitsevaisuus on ihmistapojemme, kulttuureidemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan monimuotoisuuden hyväksymistä, kunnioittamista ja arvostamista. Suvaitsevaisuuden osoittaminen ei kuitenkaan merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä, eikä myöskään omasta vakaumuksestaan luopumista, eikä sen heikentämistä. Se tarkoittaa, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan, ja hyväksyy sen, että toiset pitävät omastaan kiinni. Suvaitsevaisuus merkitsee myös sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä on oikeus elää rauhassa ja olla omia itsejään. Kukaan ei saa väkisin tyrkyttää näkemystään toisille. Suvaitsevaisuus ei sisällä luokittelua. Täydellinen suvaitsevaisuus ei tunne epäluuloa, halveksuntaa, kateutta, arvostelua eikä vihaa.

Minun mielestäni suvaitsevaisuus on erittäin tärkeää ja mielestäni se ei nyky-yhteiskunnassa toteudu riittävästi. Ei tunnu olevan yhtään ihmistä, joka voisi sanoa olevansa täysin suvaitsevainen, koska aina ihmisiltä tuntuu löytyvän jokin ihmisryhmä jota halveksii tai jota ei arvosta lainkaan, tai arvostaa paljon alempiarvoisena kuin muita.Tälläistä löytyy niin muita kansalaisuuksia kuin muuten vain erilaisia ihmisiä kohtaan, myöskin tiettyjä poliittisia ryhmiä kohtaan. En itsekkään ole täydellisen suvaitsevainen, mutta haluaisin olla. Kuinka moni meistä voi sanoa olevansa? Kuinka moni niistä, jotka eivät ole, haluaisivat olla? Varmasti jokainen meistä on jossain vaiheessa elämäänsä syyllistynyt suvaitsemattomuuteen.  Olen myöskin törmännyt ihmisiin, jotka kovaan ääneen kertovat olevansa täysin suvaitsevaisia, mutta kuitenkaan eivät arvosta, jotain tiettyä ihmisryhmää.
Mielestäni suvaitsevaisuus on erittäin tärkeää ja tulisi tehdä jotain jotta saisimme maailmasta suvaitsevaisemman.
Mitä me voisimme tehdä ettei olisi niin paljoa suvaitsemattomuutta ja että ihmiset olisivat suvaitsevaisempia? Itselleni tulee ensimmäisenä mieleen, että lapsia tulisi pienestä pitäen opettaa hyväksymään erilaisuutta ja arvostamaan sitä.

2. Koirien ylijalostus

Koira on elänyt ihmisen seuralaisena yli kymmenen tuhatta vuotta. Tänä aikana ihminen on muokannut koiraa moniin eri käyttötarkoituksiin sopivaksi: koirat ovat toimineet apuna metsästyksessä, paimentaneet muita kotieläimiä ja suojelleet omistajaansa tai tämän omaisuutta. Aiemmin koiria on arvostettu ensisijaisesti niiden käyttöominaisuuksien takia, eikä ulkonäköön ole kiinnitetty erityistä huomiota. Sukua ovat päässeet jatkamaan vain ne yksilöt, jotka ovat toimineet käyttötarkoituksessaan parhaiten.

Koirien työkäyttö on vähentynyt voimakkaasti, ja käyttöominaisuuksien sijaan ulkonäköjalostus on vallannut jalansijaa koirankasvatuksessa. Ulkonäköön perustuvan jalostuksen vankkana pohjana ovat toimineet koiranäyttelyt. Ensimmäinen koiranäyttely pidettiin vuonna 1859 Englannissa: jotta koiria voitiin laittaa ulkomuodollisesti järjestykseen, tarvittiin jokin ihanne, johon koiria voitiin verrata. 1800-luvun lopussa luotiinkin ensimmäiset rotumääritelmät, joiden perusteella koiria ryhdyttiin jalostamaan erillisiksi roduiksi ja ulkonäöltään mahdollisimman yhtenäisiksi ryhmiksi.

Kansainvälinen kennelliitto FCI tunnustaa tällä hetkellä jo yli 450 eri koirarotua. Keinotekoinen rotupuhtaus ja mahdollisimman tarkka rotumääritelmän täyttäminen ovat nykyisen koiranjalostuksen perustat.

Lainaus Animalian Lemmikkieläinten jalostus- kauniita koiria ja kissoja terveyden kustannuksella -tekstistä

Koko Animalian tekstin pääset lukemaan tästä

Mielestäni on järkyttävää miten olemme vuosien kuluessa tulleet tilanteeseen, jossa jalostuksessa eniten merkitsee ulkonäkö, eikä koiran terveys ja luonne. Tämä on aiheuttanut monille roduille vakavia terveydellisiä haittoja, esimerkkinä se kuinka ennen suoraselkäisestä saksanpaimenkoirasta on jalostettu luisuselkäinen, jolla ilmenee ongelmia mm. selän ja lonkkien kanssa. Sekä lyhytkuonoiset rodut, joilla useimmiten on ongelmia hengitysteiden kanssa. Nykyaikana on myös ostajia, jotka haluavat koiran, vain sen perusteella miltä se näyttää, terveyttä ajattelematta. Järkyttävintä on, että osa näistä ylijalostetuista koirista ei pysty edes lisääntymään ilman ihmisen apua, eikä hengittämään normaalisti.

Minun mielestäni on sairasta kuinka nykyään jalostus keskittyy niin paljon ulkonäköön. Jalostuksessa pitäisi alkaa kiinnittää huomiota koirien terveyteen tarkemmin, jotta saisimme jatkossa terveempiä koiria. Koiria, joilla ei olisi paljon terveydellisiä ongelmia. Koiria, jotka pystyisivät elämään kunnollista elämää, ilman kipua ja hengitysvaikeuksia.

1. Tasa-arvoisen avioliittolain puolesta!

Kyseessähän on siis lakimuutos, jonka myötä samaa sukupuolta olevat parit voisivat mennä naimisiin keskenään. Laki asettaisi siis kaikki avioparit oikeudellisesti samalla viivalle. Laki antaisi oikeuden tulla harkituksi adoptiovanhemmiksi yhdessä. Lain myötä parit saisivat saman sukunimen ilman erillistä hakemusta. Lain myötä ei myöskään olisi tarvetta tuoda suuntautumista esiin lomakkeissa. Laki toisi turvaa sateenkaariperheille.  Laki ei huonontaisi heteroparien adoptiomahdollisuuksia. Eikä lain hyväksyminen olisi avioliittoinstituution perustan kyseenalaistamista.

Avioliittolaki hylättiin eduskunnassa 25.6.2014 äänin 10-6. Eduskunnan kansanedustajat perustelivat hylkäämistä muun muassa seuraavilla väitteillä. Homopari ei ole luonnollinen kasvuympäristö lapselle ja lapsella on oikeus äitiin ja isään. Osa perusteli asiaa sillä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Sekä myös sillä, että avioliittolaki muuttaisi samalla kuutta tai seitsemää lakia.


Minusta on järkyttävää, että vielä vuonna 2014 olemme näin kapeakatseisia tasa-arvoisen avioliittolain suhteen. Oma kantani on, että seksuaalivähemmistöillä kuuluisi olla yhtälailla oikeus mennä naimisiin ja adoptoida lapsi yhdessä siinä missä heteroillakin. Mutta näin ei ole. Niinkuin saimme kesäkuisessa avioliittolain äänestyksessäkin nähdä eduskunnassamme ajatusmaailma on vanhoillinen, aloite kaatui äänin 10-6. Asian hylkäämistä on perusteltu sillä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Kyllä niin ajateltiin ennen vanhaan, mutta miksi ei voitaisi alkaa elämään nykyhetkessä ja siten asettaa homot ja heterot samaan asemaan. Hylkäämistä on perusteltu myös sillä, että homovanhemmat eivät ole luonnollinen kasvuympäristö lapselle. Tämä perustelu on naurettava. Nyky-yhteiskunnassa emme voi määritellä mikä on luonnollinen kasvuympäristö. Mutta asia on niin, että homopari olisi ihan yhtä hyvä pari vanhemmiksi kuin heteroparikin. On ollut ilmassa myös ihmisten kauhisteluja siitä mitä voisi käydä jos aloite menisi läpi. Tässä niistä kaksi. "Jos se menisi läpi ihmiset alkaisivat vaatia oikeutta naida eläimiä" Tässä väitteessä ei vaan ole järkeä. Kuinka se, että kaksi aikuista ihmistä, jotka toisiaan rakastavat, aiheuttaisi sen, että ihmiset vaatisivat oikeutta naida myös eläimiä?
Toinen mitä on kauhisteltu aiheutuvan on ollut, että kun laki hyväksytään niin heteroparit katoavat. Tämä kauhistelun aihe on naurettava. Seksuaalista suuntautumista ei valita, vaan ihminen syntyy ja on syntyessään joko hetero tai homo. Asiaan ei vaikuta kasvatus tai mikään muukaan ulkopuolinen tekijä. On myös väitetty, että homovanhempien lapset joutuisivat todennäköisimmin koulukiusatuiksi. Olisiko se muka kiusatun vanhempien vika? Ei olisi vaan vika olisi siinä, että kaikki vanhemmat eivät opeta lapsiaan avarakatseisiksi ja suvaitsevaisiksi, sekä saattavat itse opettaa lapsilleen, ettei seksuaalivähemmistöjä pidä hyväksyä. Olen itse siis sitä mieltä, että olisi aika päästää irti vanhoista ajatusmaailmoista ja tajuta, että jokaisella on oikeus rakkauteen. Mielestäni jokaisella on oikeus rakastaa, mennä naimisiin ja saada halutessaan adoptoida lapsi parina. Eiköhän siis anneta kaikkien kukkien kukkia. Toivon, että saamme pian kuulla tasa-arvoisen avioliittolain hyväksynnästä.